Notes

Pimeään tottuminen
-Pupillit laajenevat, päästäen lisää valoa sisään
-Vaalentamattoman rodopsiinin regeneraatio

Valoisaan tottuminen
-Kalsium keskeinen
-Valoisaan astuminen hyperpolarisoi tappisolut, mutta ne alkavat pikkuhihljaa depolarisoitua -35mV:hen.
*Tämä johtuu siitä, että cGMP-gated natrium-kanavat päästävät myös kalsiumia läpi. Tällä kalsiumilla on inhibitorinen vaikutus guanylaattisyklaasiin, joka syntesisoi cGMP:tä. Kun cGMP-kanavat sulkeutuvat, myös kalsiumin sisäänotto vähenee ja näinollen cGMP syntesisointi lisääntyy. Näinollen kanavat aukeavat pikkuhiljaa, kun valon voimakkuus ei muutu.
**Tämä prosessi ei ole koko silmän laajuinen, vaan voi koskea vaikka vain yhtä tappisolua.

Miten aistimus syntyy
*VAIN GANGLION CELLS AKTIOPOTENTIAALI
-Suorin reitti: tapin photoreseptori->bipolaarisolu->ganglion cell
*Photoreseptorien neurotransmitteri glutamaatti
-Outer plexiform layer: Jokainen photoreseptori on yhteydessä horisontaali- ja bipolaarisoluun.

Bipolar cell receptive field-Suora yhteys
-Bipolaarisolut
*Bipolaarisolut voivat aktivoitua suoraan niihin yhteydessä olevasta photoreseptorista tai epäsuoraan horisontaalisolun kautta. Jokainen bipolaarisolu ottaa viestejä yhdeltä-tuhannelta(fovea) photoreseptorilta
*Bipolaarisoluja on ON ja OFF tyyppejä. Kun valoa tulee tappisoluun, jotkut bipolaarisolut hyperpolarisoituvat vapautuvan glutaamatin vaikutuksesta. Nämä ovat OFF-soluja. Toiset bipolaarisolut taas depolarisoituvat ja nämä ovat OFF-soluja.
*OFF-soluissa on klassisia glutamate-gated NA+-channeleita, jotka avautuvat glutamaatin vaikutuksesta. Kun valoa osuu tappisoluun, se hyperpolarisoituu ja erittää vähemmän glutamaattia ja tämä saa aikaan myös bipolaarisolun hyperpolarisaation.
*ON-soluissa on G-protein coupled reseptoreja ja ne vastaavat glutamaattiin depolarisaatiolla.
-Horisontaalisolut

Bipolar cell receptive field-Epäsuora yhteys
-Horisontaalisolut yhdistävät bipolaarisoluja
*Kun photoreseptori hyperpolarisoituu, siihen yhteydessä olevat horisontaalisolut myös hyperpolarisoutuvat. Horisontaalisolun tarkoitus on vastustaa valon vaikutusta viereisiin photoreseptoreihin.
-Jokaisella bipolaarisolulla on siis receptive field center ja receptive field surround.

Ganglion cell receptive field
-ON-keskus ja OFF-keskus ottavat vastaan viestejä omanlaisiltaan bipolaarisoluilta.
-Eroavat siten, että ganglion cells voivat tehdä aktiopotentiaaleja.
*ON-center ganglion cell depolarisoituu ja muodostaa aktiopotentiaalin kun sen receptive fieldille tulee valoa
*OFF-center taas muodostaa vähemmän aktiopotentiaaleja, kun sen receptive fieldille osuu valoa. Kuitenkin jos pieni pimeä alue osuu sen keskukselle, se lähettää enemmän aktiopotentiaaleja.
*Receptive field surround on myös ganglio cellsseissä vastavaikuttajana receptive field centeriin. Tästä syystä muutokset valaistuksessa, jotka koskevat koko aluetta eivät aiheuta isoa vastetta.

Ganglion cell tyypit
-Suuret M-tyypin solut ja pienet P-tyypin solut.
*P-soluja 90%, M-soluja 5% ja loput kategorisoimattomia
*M-soluilla isommat receptive fieldid, ne aiheuttavat nopeammin aktiopontetiaalia ja ovat herkempiä matalan kontrastin ärsykkeille.
*Jotkut P- ja kategorisoimattomat ganglion solut ovat herkempiä joillekin valon aaltopituuksille. Ne toimivat siten, että kaksi tiettyä väriä receptive fieldillä kumoavat toisensa.
**Punainen vs vihreä ja sininen vs keltainen.

Uni-valverytmin solut retinalla
-ipRGC-solut käyttävät melanopsiinia photopigmenttinä. Toimivat kuin ganglioncells mutta ovat myös photoreceptoreita ja ne depolarisoituvat valolle.

Kuulo
Simpukan rakenne
-Halkaistuna ylhäällä(yhteydessä soikeaan ikkunaan) Scala vestibuli, Scala media ja scala tympani.
*Vestibulin ja tympanin sisällä perilymfaa(matala K pitoisuus, korkea Na' pitousuus), joka muistuttaa selkäydinnestettä.
*Median sisällä taas perilymfaa(Korkea K+ matala Na+), stria vasculariksen muodostamana.
*Simpukan apexissa media sulkeutuu, ja vestibuli ja tympani yhdistyvät.
*Reissnerin membaani median ja vestibulin välissä; aiheuttaa selektiivisyyden vuoksi varauseron eli endolymfa +80mV vrt. perilymfa=Endocochlear potential
-Ääni liikuttaa soikeaa ikkunaa sisään-ulos, tämä aiheuttaa virtausta pyöreää ikkunaa kohti ja se liikkuu samassa tahdissa.
-Basilaarimembraani on apexista noin 5x leveämpi kuin basesta. Basesta myös n. 100X jäykempää.
-Reissnerin membraani media ja vestibulin välissä on hhyvin taipuisa.
-Mitä korkeampi äänen taajuus, sitä lyhyemmälle se etenee simpukassa.
-Pohjalla basilar membrane, sen päälle cortin elin jossa ulompia ja sisempiä karvasoluja. Näiden päällä tyvikalvo. Basilar membrane liikkuessaan saa karvasolut osumaan katekalvoon, ja tämä saa lähinnä ulommat karvasolut taittumaan (sisemmätkin taittuvat nesteen liikkeen johdosta).
*Tämä saa mechanilly gated channels avautumaan ja kaliumia virtaa solun sisään. Syntyy aktiopotentiaali, joka aktivoi voltage-gated calsium channelit ja kalsiumia virtaa solun sisään. Ca2+ saa aikaan glutamaatin erittymisen.
**Yleensä kaliumkanavien aukeaminen saa aikaan hyperpolarisaation, mutta endolymfassa on harvinaisen korkea kaliumpitoisuus. Tästä syystä tämä aiheuttaa depolarisaatiom
-Kuulohermojen solukeskukset ovat spiral ganglion cellseissä, johon ne menevät yhdeksi nipuksi.
*Inner hair cellseissä jokainen solu hermottaa n. kymmentä spiral ganglion solua. Outer hair cellseissä tilanne on päinvastainen, ja usea aksoni menee samaan spiral ganglion soluun.
**Muodostavat yhdessä auditory nerven(VII)
Ulommat karvasolut-signaalin vahvistus
-Vahvistavat matalaintensiteettistä ääntä.
*Ulompien karvasolujen membraanilla moottoriproteiinit jotka säätelevät niiden pituutta. Ei ATP
*Kun kaliumia virtaa soluun, nämä lyhentävät solun pituutta ja saavat stereicilia taipumaan enemmän.

Sentraalinen auditorinen prosessointi
-Spiraaliganglio->(auditory-vestibular nerve)->medulla(dorsal ja ventral cochlear nucleus samalla puolella aivoja).
*Ventral cochlear nucleuksesta aksoneita superior oliveen MOLEMMILLE PUOLILLE aivorunkoa. Tästä ne nousevat lateralisessa lemniscuksessa inferior collicukseen keskiaivoihin