Notes

UUSMAALAISEN GHETTOPANTTIVANGIN ELOKUVA-ANALYYSI: DIE HARD I

Olemme katsoneet Die Hardin, mutta olemmeko nähneet sen?

Siinä nimittäin käydään uudestaan toinen maailmansota.

Nimittäin, kuten Spede sanoisi.

Nimittäin elokuvan alussa vaimostaan erossa elävä, joten kuten pärjäilevä amerikkalainen mies saapuu liberaaliin Kaliforniaan tavatakseen perheensä Kristuksen syntymäjuhlan kunniaksi.

Tilanne on vaikea: vaimo on noussut johtoasemaan japanilaisten omistamassa suuryrityksessä ja ottanut vielä oman nimensä käyttöön. Vaimolla on meksikolainen taloudenhoitaja ja hän on valmis majoittamaan matalapalkkamiehensä ison talonsa vierashuoneeseen.

Amerikkalainen Mies ei ole sukupuolten sodassa voitolla.

Ja Kaliforniakin on rappiolla. Lentokentällä vaaleat kalifornialaisnaiset kapsahtelevat tie kenen kaulaan. Vaimon työelämään kidnapanneet japanilaiset kapitalistit lähettävät limusiinin hakemaan McClanea hulppean tukikohtansa joulujuhliin. Kuljettaja on afroamerikkalainen: myös musta väestö on joutunut japanilaisten orjiksi.

Mutta McClane kieltää tämän alentuvan lahjuksen symbolisesti istumalla etupenkillä niinkuin "kuka tahansa". Häntä ei voi ostaa

Sitten McClane saapuu japanilaisten tukikohtaan: se on hulppea dominoiva fallossymboli-pilvenpiirtäjä, missä on bakkanaalit käynnissä. Hyvässä fyysisessä kunnossa oleva McClane ei juo alkoholia (sananmukaisesti sylkee lasiin) ja tarkkailee rappion merkkejä.

Hän havaitsee, kuinka ei-kristittyjen japanilaisten "joulu"juhlissa haureus rehottaa: raskaana oleva nainen himoitsee samppanjaa, kokkelia vedetään hänen vaimonsa toimistossa ja irtosuhteita harrastetaan toimistopöydillä.

Kun Willis kysyy: ettehän te japanilaiset vietä joulua? VIekas johtaja Takagi vastaa kyynisesti: "olemme vapaamielisiä".

Näyttää siltä, että japanilaiset ovat valloittaneet rappioituneen Kalifornian, rikastuneet myymällä amerikkalaisille elektroniikkaa, tehneet amerikkalaisista palvelijoita ja ostaneet amerikkalaisen tosimiehen naisen.

Kyseessä on Pearl Harbor 2.0

**

Mitä käy sitten?

No tietenkin se, että natsit hyökkäävät Mersulla Japanin imperialistiseen tukikohtaan, joka sijaitsee Kaliforniassa 45 vuotta toisen maailmansodan päättymisen jälkeen.

Beethovenin Oodi Ilolle soi, kun tämä omituinen posse ensimmäisen kerran pelmahtaa hissillä joulujuhliin pahoissa aikeissa.

Hans, Karl. Fritz ja kumppanit. Nimet ovat suoraan Toisen maailmansodan Korkeajännityksestä.

Ja he näyttävät natseilta, seksuaalivähemmistöiltä, fanaatikoilta, terroristeilta, oudoilta.

Natsigangsterit tulevat vetämään ohi japanilaisten amerikkalaisilta huijamaat fyrkat.

McClanen tehtävä on näyttää, että Amerikassa tällainen pelleily ei vetele.

Sitten käydään toinen maailmansota uudestaan.

Die Hardin ydin on seuraava:

Amerikka voittaa sekä Japanin että Saksan yksin

Neuvostoliitto ei ole enää mukana.

Amerikka on niin vahva että kommunisteja ei enää tarvita

Siinä se on pähkinänkuoressa.

Ja konservatiiviset arvot palautetaan.

McClane on cowboy, joka hoitaa tämän Hän on kekseiläs kuin MacGyver, köyhän miehen RamboCommando, vitsikäs ja sisukas yksiavioisuuden kannattaja.

Rambo voitti Vietnamin sodan. Rocky kylmän sodan. McClane voittaa yksin toisen maailmansodan uudestaan amerikkalaisille ilman Neuvostoliittoa. McClane hoitelee sekä saksalaiset että japanilaiset.

Suuri loukkaus Neuvostoliittoa vastaan on, että se ei esiinny kylmän sodan megaleffassa ollenkaan. Se ohitetaan ja sivuutetaan täysin. Ja kohta se romahtikin

**

Ja sukupuolten sodassa McClane on jopa niin vahvassa asemassa, että hän kykenee pyytämään vaimolta anteeksi sitä, että uranaisen tukeminen oli ollut aiemmin liian kova paikka.

Feminismin nousu oli ollut liikaa McClanelle, mutta asia oli nyt korjautuva, koska oma status oli nousussa: japanilaisten ja saksalaisten kidnappaamat amerikkalaiset saisivat amerikkalaisen pelastajan.

( Ja vaimo olikin itse asiassa kidnapattu kaksi kertaa: ensiksi japanilaisten toimesta työelämässä ja sitten saksalaisten panttivankitilanteessa.)

Elokuvassa John McClane pelastaa USA:n, Kalifornian, miehen kunnian ja avioliittonsa. Holly-Vaimo (Holy=pyhä) palaa ruotuun ja suostuu ottamaan McClanen nimen taas käyttöön.

Vielä kerran summa summarum, elokuvan lopussa:

Natsit on tapettu japanilaisten tukikohdassa rappioituneessa Kaliforniassa. Neuvostoliittoa ei enää tarvittu. Amerikkalaiset panttivangit on vapautettu Rambon tyyliin. Japanilaisten fallossymboli-tukikohta on räjäytetty. Japanilaisten amerikkalaisilta ryöstetty kulta, obligaatiot, leijuvat kuin lumihiutaleet taivaalta alas ja ne palautuvat amerikkalaisille kristuksen syntymäjuhlan ihmeen muodossa. Taivaalta sataa rahaa. Let it snow -biisi soi.

Kylmän sodan lopun cowboy-jeesus-joulupukki John McClane, uusi Cary Cooper ja John Wayne, on voittanut toisen maailmansodan kuin Rambo.

Jippkaiee madafakaa.